Puoliväli

Onpa mahtavaa istua tässä parvekkeella juomassa aamukahvia auringonpaisteessa ja lintujen laulaessa. Tähän voisin tottua!

Mun harkka on jo puolessa välissä, 4 viikkoa takana ja 4 vielä edessä. Hurjaa miten aika menee nopeasti. Se on samalla todella surullista, koska oon tykännyt olla tuolla saaressa ihan älyttömästi! En haluais että se loppuu..

Mun viikot on mennyt aikalailla töissä ja illalla oon ollut yleensä niin väsynyt, etten ole jaksanut tehdä yhtään mitään. Herään joka aamu 5.30 jotta olisin töissä kahdeksalta. En tunne Helsingistä juuri ketään, joten aika on sitten viikonloppuisin käynyt vähän pitkäksi. Lisäksi en ole kovin tottunut Helsinkiin ja yksin ulos lähteminen on aika karmiva ajatus. Mutta viime viikonloppuna sitten ryhdistäydyin ja lähdin ulos!

Olen heppatyttö, aina ollut, joten lauantaina suuntasin kaivopuistoon, jossa oli Hevoset Kaivarissa-tapahtuma. Oli tosi kivaa! En ole koskaan ollut innostunut raveista, mutta siellä järjestetyt City-ravit oli aivan huippu juttu! En taida vieläkään olla kovin innostunut raveista, mutta jos toiset City-ravit joskus järjestetään, niin count me in!

Sää oli aivan täydellinen koko viikonlopun! Aurinko paistoi ja oli ihanaa vetäistä ekaa kertaa hellemekko päälle. Punaiset huulet ja kevyt ehostus on ihan paras kesätyyli. Tässä mulla on NYX soft matte lip cream sävyssä Antwerp. Just täydellinen, koostumus on mun mielestä parempi kuin Lingerie-sarjassa.

Sunnuntainakaan en jäänyt koko päiväksi kämpille tuijottaa Netflixiä. Iltapäivällä oli jääkiekon MM-kisojen pronssiottelu, ja vaikka aluksi oli vähän nihkeä fiilis, sain itseni raahattua senaarintorille katsomaan peliä sieltä. Ja onneksi lähdin, tunnelma oli aivan mahtava!

Joten summa summaarum, yksinkin voi ihan hyvin tehdä kaikenlaista. Lähteminen saattaa olla vaikeaa, mutta kyllä se fiilis siitä aina nousee. Ja jos ei, aina voi lähteä takaisin kotiin. Minä jos kuka tiedän, että se lähteminen on toisinaan todella tuskaista ja aluksi tuntuu ihan siltä, kuin maailma kaatuisi päälle. Mutta sitten pitää vain muistaa hengittää ja pitää mieli avoimena. Eniten katuu sitä, kun ei tehnyt jotain kun oli mahdollisuus. Ja kun kerran olen näin kauas kotoa lähtenyt, niin tehdään nyt niin paljon kuin mahdollista!

xoxo Roosa